Skip to content

Päättömät prosessit – kuinka paljon dataa tarvitsemme päätösten tueksi

Yksi tiedolla johtamisen peruskiviä on usko rationaaliseen päätöksentekoon ja siihen, että datan eksponentiaalinen kasvu johtaa nykyteknologioilla väistämättä datamassojen tehokkaampaan hyödyntämiseen ja edelleen entistä viisaampaan päätöksentekoon.

Tämän vuoksi olemme käyttäneet rutkasti aikaa järjestelläksemme kasvavan datakaaoksen tolkulliseen ja käsitettävään muotoon. Edelleen pyrimme jatkuvasti puskemaan entistä enemmän dataa entistä nopeammin päätöksenteon tueksi.

Mutta jos vähemmän onkin enemmän? Se, että meillä on enemmän dataa, ei välttämättä johdakaan parempaan päätöksentekoon. Lisäksi datan koostaminen vie aikaa ja saattaa myös osaltaan halvaannuttaa päätöksenteon.

Päätösten tekeminen ja data

Analyytikkojen tuska epämääräisten toimeksiantojen äärellä antaa meille johtolangan oikeaan suuntaan. Ajatus, jonka mukaan tekoäly voidaan laittaa pureksimaan kaikki mahdollinen tieto ja löytämään sen perusteella kullanarvoiset kausaliteetit, on mahdoton.

Analyysi alkaa aina perusolettamasta eli orastavasta ajatuksesta siitä, että tietyillä asioilla voi olla yhteys. Samoin on päätöksenteon laita. Emme todellakaan pääse eteenpäin hakemalla kaikkea mahdollista tietoa. Meillä on aina perusoletus siitä, millaista dataa me tarvitsemme. Meillä on siis ensin oltava käsitys asiantilasta ja siihen vaikuttavista seikoista.

Täysin toinen asia on tunnistaa tilanteet, joissa olemassa oleva tieto on merkityksetöntä. Korona toi eteemme sellaisen tilanteen. Nykyhetken mallintaminen ei auttanutkaan huomisen ennustamisessa. Näkyvyys tulevaan hämärtyi, ja päätöksissä siirryttiin käyttämään yksinkertaisia sääntöjä ja yritysten arvoista nousevia toimintamalleja. Monen organisaation päätökset perustuivat selviytymistaistelun voittamiseen.

Päätöksentekoprosessi

Itsetuntemuksen parantamiseksi meistä jokaisen olisi hyvä uhrata muutama hetki oman päätöksentekoprosessinsa hahmottamiseen. Miten teen päätöksiä? Millaista tietoa tarvitsen päätöksenteon tueksi? Miten toimin stressitilanteissa [vinkki: stressitilanteissa taannut lapsen tasolle, sama tapahtuu päätöksiesi perusteille]? Millaisiin tilanteisiin oma päätöksentekoprosessini ei sovellu?

Omassa analysointi- ja päätöksentekoprosessissani olen kiinnittänyt huomiota siihen, millaisten kysymysten ratkaisemiseen kannattaa oikeasti käyttää aikaa ja vaivaa, ja mitkä päätökset voidaan tehdä mutu-tuntumalla.

Lisäksi olen yrittänyt opetella hyväksymään sen tosiasian, että joskus on valittava hyvistä vaihtoehdoista yksi. Koskaan ei saa tietää parasta mahdollista ratkaisua, koska elää valitun ratkaisun kanssa. Toisinaan taas ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Koskaan ei saa tietää, mitä olisi tapahtunut, jos olisi valinnut toisin. Sattuma saattaa muuttaa hyvänkin päätöksen vaikutukset huonoiksi. Ja päinvastoin.


Lukuvinkki:

Heuristic Decision Making; Gerd Gigerenzer and Wolfgang Gaissmaier.